NURMIJÄRVI ILMIÖSTÄ HELSINKI ILMIÖÖN! (2.12.2014)
Analyysi perustuu viiden suurimman kaupunkiseudun keskuskaupungin (5) ja niiden kehyskuntien (44) väliseen nettomuuttoon vuosina 2000-2014. Analyysin kohteena ovat Metropolialue, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seudut. Analyysi jaettiin kolmeen viisivuotisjaksoon (2000-2004, 2005-2009 ja 2010-2014). Data pitää sisällään vain kuntien välisen nettomuuton (maan sisäinen muuttoliike) eikä kansainvälistä muuttoliikettä.
Analyysin diaesitys
Nurmijärvi -ilmiöllä tarkoitetaan ex-pääministeri Matti Vanhasen vuonna 2008 esittämää ajatusta puutarhakaupungeista, jossa ihmiset haluavat asua omakotitalovaltaisessa, rauhallisessa ja yhteisöllisyyttä korostavassa ympäristössä. Kehyskunnat muodostavat vision mukaan kaupunkiseutujen sisällä elinvoimaisten puutarhakaupunkien verkoston vastapainona kaupunkien ”hälylle ja humulle”. Helsinki -ilmiöllä tarkoitetaan päinvastaista kehitystä, jossa muuttovirrat suuntauvat kaupunkiseutujen keskuskaupunkeihin ja muuttovalinnoissa korostuvat ns. urbaanit arvot varsinkin nuorten ikäryhmien osalta arvoissa, asenteissa, asumis- ja kulttuuripreferensseissä.
Analyysissä tarkastellaan kaupunkiseuduttain ja kunnittain kuntien välisen nettomuuton kehitystä vuosina 2000-2014.
Analyysin tulokset voidaan tiivistää neljään ydinkohtaan:
1. Viisi suurinta kaupunkiseutua saivat kuntien välisestä muuttoliikkeestä muuttovoittoa yhteensä 116 000 henkilöä vuosina 2000-2014. Suurten keskuskaupunkien ja niiden kehyskuntien muuttovoittojen suhde koki täyskäännöksen 2000-luvun aikana ja muuttui päinvastaiseksi. Suurten keskuskaupunkien muuttovoitot moninkertaistuivat vuosina 2010-2014 aikaisempaan kehitykseen verrattuna ja kehyskuntien vastaavasti vähenivät.
2. Helsinki -ilmiö eli suurten keskuskaupunkien muuttovetovoima vahvistui merkittävästi vuosina 2010-2014 aikaisempaan kehitykseen verrattuna. Helsinki sai muuttotappiota kuntien välisestä muuttoliikkeestä vielä vuosina 2000-2014, mutta muuttovoittoa noin 13 000 henkilöä vuosina 2010-2014. Helsingin osuus koko metropolialueen saamasta muuttovoitosta oli jo neljä viidesosaa (80,4 %) vuosina 2010-2015. Kehitys on samankaltainen Turussa: Turku sai muuttotappiota kuntien välisestä muuttoliikkeestä vuosina 2005-2009, mutta noin 3500 henkilöä muuttovoittoa vuosina 2010-2014. Turun kaupungin osuus Turun kaupunkiseudun yhteenlasketusta muuttovoitosta nousi 83 %:iin vuosina 2010-2014. Tampereen muuttovoittoisuus on säilynyt korkealla tasolla koko 2000-luvun ajan. Oulun ja Jyväskylän muuttovoitot ovat vähentyneet 2000-luvun alkuun verrattuna, jota selitti ICT-vetoisten toimialojen nopea kasvu.
3. Nurmijärvi -ilmiön hiipumisesta on merkkejä suurten kaupunkiseutujen kehyskuntien muuttotaseessa. Laskusuhdateessa kuntien väliset muutot tyypillisesti vähenevät ja suuntautuvat noususuhdannetta enemmän keskuskaupunkeihin. Aika näyttää, onko viime vuosien kehityksessä kyse väliaikaisesta ilmiöstä vai pysyvämmästä muutoksesta muuttajien valintojen, asumispreferenssien, urbaanien arvojen korostumisen ja kulttuurimuutosten suhteen. Suurten kaupunkien kehyskunnat saivat muuttovoittoa kuntien välisestä muuttoliikkestä noin 33 000 henkilöä vuosina 2000-2004, 27 000 henkilöä vuosina 2005-2009 ja enää 8 000 henkilöä vuosina 2010-2014. Metropolialueen ja Turun seudun kehyskuntien muuttovoitot olivat vuosina 2010-2014 kuusi kertaa alhaisemmat kuin 2000-luvun alkupuolella jaTampereen kehyskuntien kaksi kertaa alhaisemmat. Oulun kehyskunnat saivat muuttovoittoa vain 15 henkilöä vuosina 2010-2014. Viimeisen viiden vuoden aikana 12 kehyskuntaa on saanut muuttotappiota, kun edellisen viisivuotisjakson aikana muuttotappiota sai vain kolme kuntaa.
4. Vuoden 2014 tammi-syyskuussa viisi keskuskaupunkia sai muuttovoittoa noin 6 600 henkilöä ja 44 kehyskuntaa muuttotappiota noin 200 henkilöä. Muuttovoittoa saivat muut keskuskaupungit Vantaata lukuun ottamatta. Peräti 30 kehyskuntaa 44:stä sai muuttotappiota vuoden 2014 ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana.
Analyysi kokonaisuudessaan